29.9.2016

Elämäni ensimmäinen pöytäliina



Olen pitänyt sinnikkäästi keittiönpöydän suojana ja ruokailijoiden alustoina muovisekoitteisia tabletteja, jotka on helppo puhdistaa ja vaihtaa. Mieleeni oli juurtunut ajatus, että pöytäliinat ovat työläitä puhdistaa ja että liina peittäisi turhaan vaalean raikkaan pöytäpinnan. Rohkaistuin testaamaan ajatukseni paikkaansa pitävyyden ja hankin elämäni ensimmäisen pöytäliinan.


Harmaat pöytätabletit vaihtuivat pöytäliinaan ja samalla kolhiintunut pöydän pinta piiloutui kauniisti Artekin H55 -kuosin alle. Ostin kangasta Artekilta kahden metrin palan ja kädentaitoinen ystäväni ompeli saumat ja käänteet kohdilleen.

Kankaassa on vahakankaan pintaa muistuttava on akryylipinnoite, joten se on (yllättävän) helppo puhdistaa. Kankaan yleisilme ja tuntuma on kuitenkin "puuvillamainen" ja kevyt. Pöytäliinalle on läikkynyt tähän mennessä mm. kahvia ja ketsuppia, jotka lähtivät tuoreeltaan pyyhkimällä kostealla rätillä. Kankaan voi pestä 40 asteessa, joten se pelastunee pahempienkin tahrojen iskiessä.







23.9.2016

Arjen helmiä pyykkinarulla

Bloggaajakuvauksessani lupaan poimia blogiin juttuja elämän pienistä ja isoista helmistä.

Mutta mitä ne arjen pienet helmet ovat? Mukavia hetkiä, näppäriä niksejä tai piristäviä yksityiskohtia tavallisessa päivässä?


Kahvihetken sijasta eilisen päivän helmihetkeni (tai pikemmin arjen niksi) löytyi pyykkinarulta. Uskon, että moni tunnistaa eksyneiden sukkien tarinan. Pyykkikoneesta nousee samannäköisiä mustia sukkapötkylöitä. Niille pitää etsiä paria suurennuslasin avulla; onko tässä mustassa sukassa samanlainen resori tai kokomerkintä kuin tässä? Missä tämän pari on? Ja sitten pyykkinarulle tai vaatekaapin uumeniin päätyy yksinäisiä seikkailijoita odottamaan paria.


Mustien sukkien faneille ja pyykinpyörittäjille on ihahduttavia uutisia. Prismassa myydään mustien sukkien paketteja, jossa jokaisella parilla on oma pieni väriviiva sukan kantapäässä ja varren yläosassa. Nämä käytössä huomaamattomat värikoodit ovat arjen kiva ja käytännöllinen (helmi)löytö. Jo pelkästään Prisma on arjen helmi. Sieltä saa lähes kaikkea.  


17.9.2016

Uusi sohva kotiutui: Kuusilinnan Tuuli



Elokuun puolivälissä kirjoitin sohvanvaihtoprojektista ja siron löhösohvan metsästysoperaatiosta. Sohvan valinta ja tilaus sujui lopulta kuin tanssi ja nyt tanssikengissä voi istahtaa ihanalle, uudelle, muhkealle ja raikkaan harmaalle (voiko harmaata kuvata raikkaaksi?) sohvalle.

Valitsimme uudeksi löhöpaikaksi kotimaisen, höyhenkatteisen Kuusilinnan Tuuli-sohvan ja siihen kuuluvan rahin. Sohvan valinta osui nappiin niin muodon kuin koonkin puolesta. Kapeat käsinojat eivät vie tilaa leveyssuunnassa ja tuovat sohvaan kaivattua siroutta. Ostopuuhien aikana sohvan kangas piti valita pienistä kangasnäytteistä, joten oli vaikea kuvitella miltä kangas ja sen sävy näyttävät isolla pinnalla valmiissa sohvassa. Helpotuksen huokaus tässäkin; Lauritzonin Stark-kangas ja sen sävy eivät tuottaneet pettymystä. Koivuiset jalat olivat hyvä match vaalean tammiparketin kanssa. Arjen pieniä iloja tuo myös se, että sohvan alle ajautuvat villakoirat mahtuu imuroimaan hyvin.




Odottelimme sohvaa reilun kuukauden, joten into oli (ainakin minulla) kuin lapsella jouluaattona, kun rahtimiehet kantoivat jättimäistä pakettia olohuoneeseen.





Samalla, kun pohdimme sohvan vaihtoa massiivisesta divaanista kevyempään, mieheni kaipasi tv:n päivittämistä isommaksi. Hankintaa perusteltiin minulle vakuuttavan kuuloisilla termeillä ja kirjainlyhenteillä, joita en ymmärtänyt, mutta otaksuin niiden tuovan tv:n katseluun jotain mullistavaa.

Tuumasimme, että jos nämä muutokset toteutetaan, se on oiva paikka kääntää koko olohuoneen sisustus ympäri ja välttää sohvan taakse jäävä käytävämäinen tila, joka aikaisemmin johti terassille. Toteutimme kompromissin; mies sai isomman tv:n ja minä siromman sohvan. Olohuoneen järjestys kääntyi ja samalla tilaa vievä arkkupöytä myytiin Tori:ssa. Tyytyväisyystakuu molemmille.


Sohvapöytänä on nyt kevyt tarjotinpöytä, Omashopin Duke, jonka löysin tarjouksella designmarketilta.



16.9.2016

Mitä tänään ruoaksi osa 1: Nyhtökaura

Olen ollut noin 20 vuotta syömättä lihaa, joten olen himppasen innoissani näistä uusista proteiinipitoisista vegesapuskoista. Vaikka syön  kalaa ja maitotuotteita kasvisruoan ohella, arkiruokaan tulee uusilla tuotteilla kivaa vaihtelua soijarouheen, tofun ja papujen tilalle.


Suomalaisen ruokainnovaation eli nyhtökauran (tuttavallisemmin nyhtis) makuun pääsin vasta äskettäin. Kun nyhtökaura tuli kauppoihin toukokuussa, sitä riitti vain nopeimmille kaupan ovenkahvassa aamuisin kärkkyville. Saatavuus parantunee tulevaisuudessa huimin harppauksin, sillä Paulig Group sopi Gold&Green Foodsin kanssa sopimuksen, jonka tarkoituksena on nopeuttaa tuotantokapasiteettia ja kaupallistaa innovaatiota kansainvälisille markkinoille.

Gold&Greenin nyhtökaura on kaurasta ja palkokasveista (härkäpavusta + keltaherneestä) tehty kasvisproteiini, jota voi käyttää ruoanlaitossa jauhelihan, kanan tai soijan tapaan. Nyhtökauraa saa sekä maustamattomana (nude), että maustettuna joko inkivääri-kaffirlimen tai tomaatti-savupaprikan makuisena.



Ensimmäisestä nyhtökaura-annoksesta kokkasin tomaattisen pastakastikkeen valkosipulin ja mausteiden kanssa. Nyhtökauran rakenne teki ruoasta ruokaisan ja täyteläisen. Silppusin nyhtökauran paloja hieman pienemmiksi, koska paketissa ne liimautuvat herkästi kaveripalan viereen. Toinen kokkauskokeilu oli myös pastavoittoinen arkiklassikko eli makaronilaatikko. Nyhtis lunasti paikkansa myös tässä. Kolmannella kokkauskierroksella nyhtis pääsi tortillojen täytteeksi mm. salsan ja avokadon kera. Pyöräytin nyhtökauran paistamisen jälkeen salsan sekaan, jotta kaurapalat eivät jäisi koostumukseltaan kuivaksi. Ratkaisu oli oikea ja tortillat upposivat hetkessä parempiin suihin.


Gold&Greenin sivuilla nyhtökauran rakennetta kuvataan mureaksi ja sopivan sitkeäksi, olematta kuitenkaan liian lihamainen. Osuvasti kuvattu. Eräälle työkaverille taisin kyllä todeta, että ensipuraisuni nyhtökaurasta oli jopa pelottavan lihaisa. 

Vegepäivä -sivuilta löytyy nyhtisreseptejä lasagnesta pitaleipiin. Kunhan syksyn puolukkasato on survoksena jääkaapissa, pitää kokeilla reseptiä: "Poroton käristys". Ihan vain symppiksen nimenkin takia.



Kuvat: Gold&Green Foods

10.9.2016

Viiden ainesosan banaanileipä

Mitä tehdä ylikypsille ja mustuneille banaaneille, joita himoitsevat lähinnä pikkuruiset banaanikärpäset? Sekoita banskuista mehukas leipä!



Banaanileivästä löytyy netin uumenista jos jonkin moista reseptiä. Toisiin tulee piimää ja voisulaa, toisiin fariinisokeria ja kookosöljyä. Tämä resepti, jonka poimin Kahvia ja kasvisruokaa -blogista innosti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Muutoinkin helpot ja nopeat reseptit, joissa sekoitetaan pari ainesosaa sekaisin, ovat lähellä sydäntäni. Vai pitäisikö sanoa vatsaani?

Banskuleipä:
- Soseuta 4-5 isoa (yli)kypsää banaania
- Sekoita hyvin 3dl kaurahiutaleita, 2dl mantelijauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta) ja 1rkl ruokasoodaa
- Yhdistä jauho+banskuseos ja lisää 1rkl valkoviinietikkaa. Kun massa on sekoiteltu huolella, kaada se leivinpaperilla suojattuun leipävuokaan ja koristele pinta esim. pitkittäin halkaistulla banaanilla tai banaanin kolikkomaisilla siivuilla (paina banskuja vähän leipämassan sisään).
- Paista 200 asteessa alatasolla noin 40-45min. Jäähdytä ja nauti.

Minulla ei ole leipävuokaa, eikä kertakäyttövuokia ollut lähikaupassa, joten taiteilin leipämassalle pitkulaisen kolon tavalliseen vuokaan foliosykeröiden avulla. Lopputulos oli luovan näköinen, mutta tärkein eli maku oli kohdallaan. Pehmeän mehukas ja sopivan makea leipä iltapalalle!













Mitähän muuta banaaneista voisi tehdä? Vinkkejä otetaan ilolla vastaan :)