1.5.2017

Epäviherpeukalon viherkasvit


Kevääseen tuntuu kuuluvan multaan, taimiin ja istutuksiin syyhyävät sormet. Jos ei omat, niin vähintään naapurin tai työkaverin. Naistenlehdet pitävät vihreän martan imagoa yllä ja kertovat missä kuussa kannattaa istuttaa ja koulia, möyhentää tai lannoittaa. Periaatteessa minunkin mieleni viriää aina valon lisääntyessä kohti viherpeukaloutta. Olisiko tänä vuonna mansikka-amppelin aika, laittaisinko pihaan markettaa vai ahkeraaliisaa?

Todellisuudessa googlaan helpoimmat kesäkukat, istutusvalmiit yrtit ja mitkä viherkasvit kestävät epäsäännöllistä hoitoa.



Viime kesän ulkoistutukset onnistuivat kyllä yli odotusten. Kesäkukat pysyivät hengissä, lehtikaalin taimi kasvoi jättiläiseksi ja valmis minitomaattipensas tuotti satoa. Ehkä menen samalla setillä tulevan kesän. Muratti tosin osoitti mieltään, kun siirsin sen sisätiloihin alkusyksystä (se ei tainnut kuulua helppohoitoisiin). Parin sisätiloissa vietytyn viikon jälkeen se näytti siltä, kuin olisin hylännyt sen Saharan autiomaahan.


Virherhaasteista huolimatta haluan kuitenkin, että kodissa on viherkasveja. Ne tuovat elävyyttä ja väriä, keräävät pölyä ja raikastavat sisustusta. Haaveilen isosta puumaisesta viherkasvista tai rönsyävästä peikonlehdestä. Niiden aika on kuitenkin vasta sitten, kun olen onnistunut pitämään rahapuun ja anopinkielen hengissä yli vuoden päivät. Floristi Mari Nishimoto totesi Me Naisissa, että jos ei selviä palmuvehkan hoitamisesta, ei kannata ottaa mitää elevää hoteisiinsa. Mennään siis palmuvehkalla vielä tovi. Ja muutamalla muovilisällä.


Jos sydämesi sykkii helpoille viherkasveille, otan mielelläni vastaan hoito-ohjeita ja vihervinkkejä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti